Hemmottele ja näytä arvostusta synnytyslahjalla!

Ei tietenkään tarvitse käyttää rahoja, joita sinulla ei ole. On olemassa muita asioita, joita arvostetaan vähintään yhtä paljon kuin timantteja ja koruja. Ehkä saada tulla ovesta sisään säteilevään ja putipuhtaaseen kotiin leikkokukilla koristettuna ja jääkaappi täytettynä? Tai miksei uuden yöpuvun, aamutakin tai mukavat tohvelit? Vinkkejä on monta – mutta sinä, joka tunnet kumppanisi hyvin, tiedät kyllä sisimmässäsi mistä hän tulee eniten iloiseksi.

Mutta Yhdysvalloissa mikä tahansa ei kelpaa…

Hollywoodissa tähdet esittelevät timantti toisensa jälkeen, kun ovat synnyttäneet vauvan – vauva on yhtä kuin timanttisadetta. Ja julkkikset ylittävät toisensa kaikella timanttiristeistä ja aina 250 000 dollariin arvoisiin sormuksiin. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä tavallista Suomessa. Ennen vanhaan äidit saivat tyytyä puurokulholliseen sängynlaidalla. Onneksi ennen kaikki ei ollut paremmin.

Ajatus siitä, että kumppanin tulee antaa naiselle sen jälkeen, kun hän on synnyttänyt heidän yhteisen lapsen, kultaa ja jalokiviä ”kiitos-työstä-lahjana” on uusvanha perinne. Vanhoista aikakirjoista voi esimerkiksi löytyä tietoa siitä, että nainen, joka oli synnyttänyt tyttären, jäi ilman lahjaa, mutta jos synnytti pojan, hän olisi saanut ”kauniin kultasormuksen jalokivellä”.

Ympäri maailmaa on olemassa samankaltaisia käytäntöjä, esimerkiksi korulahjat ovat tavallisia Intiassa. Yhdysvalloissa ”push gifts” ovat viime vuosina yleistyneet, ja nyt ovat jälleen täällä muutamien vuosikymmenien poissaolon jälkeen.

Joidenkin mielestä synnytyslahjat ovat turhia, materialistisia ja hieman naurettavia – ollaanhan lapsen saamisessa kaksi ja vauvahan on palkinto kylliksi! Toiset näkevät lahjaa huomaavaisuuden merkkinä, jonka arvoinen tuore äiti todellakin on yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen ja vielä synnytys sen päälle.

Ei ole mitään oikeaa tai väärää. Sehän on valitettavaa, jos tulevilla vanhemmilla on eri näkemys asiasta. Ehkä tästä kannattaa keskustella ennen synnytystä? Useammalla kuin yhdellä äskettäin synnyttäneillä naisilla ovat luultavasti vuotaneet baby blues-kyyneleen puuttuneesta synnytyslahjasta, josta miehellä ei ole ollut aavistustakaan että hänen tulisi tuoda… Vanhassa maatalousyhteiskunnassa kuului tuoda puuroa. Ja se oli kokonaan naisten juttu. Miehet eivät osallistuneet perinteeseen, ei lapsen isä eikä muut. Oli tavallista, erityisesti 1800-luvulla, että naapurin naiset toivat puuroa hänelle, joka oli synnyttänyt lapsen. Mutta ajat ovat muuttuneet, ja sitä mukaan että yhä useammat naiset alkoivat synnyttää synnytyssairaaloissa – ja saivat jäädä melkein viikon saadakseen levätä –puuroperinne yksinkertaisesti katosi. Sitä ei kerta kaikkiaan tarvittu enää.