Pahinta ja parasta

Raskaana oleminen ei ole aina ruusuilla tanssimista … Joskus pitää tulla muistutetuksi siitä, että on täysin hyväksyttävää tunnustaa, että tietyt osat raskaana olemisesta ovat syvältä. Että mielellään jättäisi lapsen odottamisen pahimmat osat väliin. Kuten pahoinvointi, ei ole alussa kivaa olla viikosta toiseen merisairaana, yäk. Se toivoton tunne, kun pitää öisin jatkuvasti käydä pissalla, huokaus. Närästystä ja happamia röyhtäyksiä, hyi. Ärsyttävä erityiskohtelu, kuin olisi sairaana, älä viitsi! Supistuksia, huoli siitä, miten tulee käymään … Apua!

Mutta luojan kiitos positiiviset asiat valloittavat, lapsen odottamisen parhaat puolet. Ehkä odottamaton positiivinen kokemus on, että keskipiste siirtyy itseltään toiselle, aivan uudella tavalla. Se luo voimakkaan tunteen merkityksellisestä läsnäolosta ja ymmärryksestä siitä, että elämässä ei tosiaan vaan ole kyse työurasta ja suorituksista. Ulkoinen elämä saa väistää sisäistä ja pieni, pieni elämä vatsassa kasvaa suuremmaksi kuin kaikki muu. Sitä on melkein mahdotonta käsittää. Saada seurata sikiön kehitystä viikosta toiseen ja hitaasti alkaa syvällisesti ymmärtämään, että nyt kaikki tulee muuttumaan … on suurta. Tuntea ensimmäisen potkun, joka todistaa, että tämä on todellista, on uskomatonta. Kannat elämän suurinta lahjaa!