Synnytyspelko

Kyllä, lapsen synnyttäminen tekee kipeätä. Ensimmäinen askel on, että hyväksyt tämän olevan osa prosessia. Mutta synnytyskipu on myös jotain erittäin erikoista ja pohjimmiltaan positiivista. Olet tekemässä jotain suurta ja samalla täysin tuntematonta, niin ei ole yhtään kummallista, jos olet huolissasi. Tiedät että se tulee tekemään kipeätä, mutta samalla sinulla ei ole aavistustakaan miltä se tulee tuntumaan, minkä tyyppisestä kivusta todella on kyse ja miten kipu etenee. Raskauden aikana voi myös tuntea vahvaa huolta siitä, että jotain tapahtuu vauvalle synnytyksessä. Tämä on luonnollinen suojeluvaisto, joka herää henkiin valmistaakseen sinua tulevaan äitiyteen. Muista, että vauva on varustautunut uskomattomilla resursseilla pystyäkseen selviämään synnytyksen aiheuttamista koettelemuksista ja, että vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia.

Toinen luonnollinen huoli tai pelko on, että itse menettäisit hallintasi tai, että jotain tapahtuisi sinulle. Laajat näkymät avautuvat, kun ymmärrät että pieni ihminen kohta tulee tarvitsemaan sinua, joten on täysin hyväksyttävää tuntea, että sinun tulee olla läsnä. Eli synnytyspelko on sekä tavallinen että luonnollinen tunne. Opi käsittelemään pelkoasi ja ymmärtämään mihin se liittyy, ettei se kasva rajattomasti ja valtaa kokemuksesi. Ymmärtämällä ja hyväksymällä pelkosi vältät sen muuttuvan paniikiksi, joka puolestaan laukaisee stressiä ja heikentää edellytyksiäsi.

Harjoittele etukäteen eri tunteiden kohtaamista tekemällä ruumiillisesti päinvastoin sinun ensimmäiseen vaistomaiseen impulssiin. Jännittämisen sekä nopean ja äänekkään hengittämisen sijaan - rentoudu ja hengitä kevyesti, rauhallisesti ja äänettömästi. Jos olet harjoitellut tekniikkaa, tulet saamaan siitä paljon hyötyä supistuksien aikana. Aivot kytkevät tällein uudestaan, pelko vähenee ja pystyt jälleen keskittymään. Näe kipua työkaluna, voimana, jolla on tarkoitus ajaa sinua läpi synnytyksen. Yritä hyväksyä kipua ilmiönä, joka liittyy palkintoon – lapseesi! Yksi vinkki voi olla osallistua profylax-synnytysvalmennuskurssiin. Se voi tehdä sekä sinut että kumppanisi huomattavasti rauhallisimmiksi ja paremmin valmistautuneiksi vauvanne syntymää varten.

Jos jaat kivun biologiseen ja tunnepohjaiseen kipuun, saat suuremman ymmärryksen siitä, mikä on mikäkin ja pystyt näin myös paremmin valmistautumaan. Kuvittele kivun 60 sekunnin jaksoksi, niin ymmärrät että se on päättyvä eikä loputon. Jokaisen kivun välissä tulee lepoaika, alussa pitkä ja lopussa lyhyt, mutta kivulla on aina alku ja loppu, riippumatta siitä miten voimakas se on. Tämä tietämys voi auttaa sinua. Biologinen kipu koostuu kipureseptoreista ja kehon hermoista, jotka vievät kivun aivoihin. Tunnepohjainen kipu on hyvin yksilöllinen. Tunnepohjainen vointimme vaikuttaa suuresti kivunhallintaamme. Jos olet masennukseen ja ahdistukseen taipuvainen, kivunhallinta muuttuu vahvemmaksi. Kuten myös jos koet puutteellista luottamusta. Jos toisaalta tunnet itsesi rauhalliseksi ja turvalliseksi sekä luotat ympäristöösi, hallitset kivun paremmin. Jos onnistut ajattelemaan ”se tekee kipeätä, mutta ei ole vaarallista. En pelästy”, niin kipu muuttuu hallittavaksi. Synnytyskipu ei voida verrata kipuun muissa tilanteissa. Se ei ole uhka.

Jos tarvitset synnytyksen aikana kivunlievitystä, olet oikeutettu tähän eikä sitä voida koskaan nähdä tappiona. Puhu äitiysneuvolan terveydenhoitajasi kanssa, niin saat apua valmistautumiseen. Uskalla itse synnytyksen aikana luottaa henkilöstön pätevyyteen. Muista, että synnytyskipu on merkittävä ja luonnollinen kipu, joka auttaa sinua keräämään voimia, keskittymään ja suorittamaan.