Miltä synnytyskipu tuntuu

Yleensä puhutaan akuutista tai kroonisesta kivusta, mutta synnytyskipu ei ole kumpikaan näistä, vaan erottuu täysin muista kiputiloista. Olemme historian kautta oppineet, että kipu merkitsee vaaraa, kuolemaa tai sairauksia. Mutta kivut, jotka käynnistävät synnytyksen, ovat päinvastoin merkki jostain positiivisesta. Nyt se, mitä ollaan odotettu ja kaivattu, lopultakin tapahtuu!

Ei ole olemassa mikään muu kipu, jolla on yhtä positiivinen sanoma, kun synnytyskipu. Ei ole myöskään olemassa samankaltaista tilaa, jossa kipu tulee ja menee niin että saa mahdollisuuden pitää taukoa, levätä, rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan aaltoon. Näin ollen synnytyskipu on erittäin erikoinen. Ellei se sitä olisi, eikä naiset olisi sitä kestäneet, niin lisääntyminen ei olisi toiminut eikä ihmiskunta olisi selviytynyt. Jos on ensisynnyttäjänä huolissaan, voi myös ajatella kaikkia naisia, jotka itse asiassa valitsevat tekemään sen uudestaan, yhden tai useamman kerran.

On luonnollista olla hermostunut ennen synnytystä. Tekee epäilemättä kipeää synnyttää, minkä takia on hyvä olla valmistautunut ja hankkia niin paljon tietoa synnytyksen kulusta kuin mahdollista. Kaikkein tärkein valmistutuminen on osata käsitellä ja kohdata kivun ja tästä syystä on erityisen tärkeää etukäteen ottaa selvää mitä kehossa tapahtuu synnytyksen aikana. On myös hyvä lukea aiheesta ja kysyä äitiysneuvolan terveydenhoitajalta erilaisista kivunlievitysvaihtoehdoista. Tänä päivänä äideillä on aktiivinen rooli kivunlievityksen valinnassa. Mutta kun ei voi koskaan tietää miten synnytys toteutuu, on hyvä olla päättämättä liikaa etukäteen. Yritä sillä hetkellä neuvotella kätilön kanssa ja ole valmistautunut siihen, että synnytystä pystytään vaan osittain ohjaamaan.

Yksi tapa kohdata kivun, on pitää ääntä ja huutaa. Se voi tuntua mukavalta, mutta se vaihtelee naisesta toiseen, pitääkö ääntä tai ei. Paniikista huutaminen ei ole koskaan hyvä, silloin keho jännittyy, taistelee vastaan ja se vaatii liikaa voimia. Mutta huutaminen voi myös vaikuttaa niin, että alapää rentoutuu ja paineet purkautuvat. Se voi olla hyvä, jos pelkää että ponnistusvaihe menee liian nopeasti. Jos haluaa maksimaalisen vaikutuksen ponnistuksiin, on tehokkaampaa olla sillä hetkellä huutamatta.

Jostain syystä näyttää olevan niin että naiset, jotka ovat synnyttäneet lapsen, unohtavat kivun jälkeenpäin. Monet todistavat myös jälkeenpäin, että kipu ja supistukset tuntuivat innostuttavilta, vaikka kipu kuitenkin tuli aaltoina yhä suuremmalla voimalla. Joka tapauksessa kaikki meni hyvin, kun rentoutuivat ja yrittivät hengittää keskittyneesti supistuksien välissä. Ponnistuskivun tunne, kun keho ottaa vallan ja vaihetta ei pystytä pysäyttämään, voi tuntua ylivoimaiselta, mutta samalla erittäin lumoavalta. Ja sitten saa palkintonsa!